Tunnetaanko me?

Kun aloitin blogin kirjoittamisen päätin, ettei siitä tule päiväkirjaani. Minua ei kiinnosta, mitä sinä söit tänään lounaaksi tai mitä sait joululahjaksi, joten oletan että sinuakaan ei kiinnosta.

21.1.17 4

Olen pyrkitynyt tuottamaan sisältöä koko ajan ajatellen, mitä lukija tästä hyötyy? Jos tekstini ei ole pystynyt tarjoamaan mitään uutta tai mitään mielenkiintoista, olen jättänyt sen julkaisematta. Toki jotkin postaukseni ovat väistämättä hyödyllisempiä kuin toiset, mutta silti olen yrittänyt vältellä ns. turhaa sisältöä. Itse asiassa, tunnustan usein miettineeni miten sellaisilla "tavallisilla bloggareilla", jotka kertovat vain normi arjestaan, riittää lukijoita. Ei millään pahalla.

Koska aloitin blogin pitämisen ihan siitä syystä, että oppisin paremmaksi sisällöntuottajaksi, pyrin alussa tekemään vain niin oikein kuin osasin. Jos äikänmaikka olisi ollut tekstiini lukiossa tyytyväinen, oli se julkaisukelpoinen. Tästä seurasi se, etten antanut persoonani tulla esille niin paljon kuin olisin voinut. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin helpottunut päivä päivältä ja suhtaudun rennommalla otteella kirjoittamiseen. Huomasin, että jo muutaman kuukauden jälkeen kirjoitusvirheeni vähenivät huomattavasti tai ainakin opin oikolukemaan tekstiäni paremmin. Yksi tavoite siis saavutettu! Taidan silti kirjoittaa liian pitkiä lauseita vielä.

Koen löytäneeni tyylini kirjoittaa ja tekstiä syntyy nyt luontevasti. Tekstini näyttää paperilla siltä, miltä se kuulostaa päässäni. Lisäksi koen aidosti tuottavana hyvää ja kiinnostavaakin sisältöä ja oletan teidänkin ajattelevan niin, sillä olette kerta toisensa jälkeen löytäneet tienne takaisin tänne. Välillä tietenkin epävarmat riittämättömyyden tunteet nousevat pintaan, mutta yritän olla välittämättä niistä. Joku aina minua parempi, rikkaampi, suositumpi ja taitavampi, eikä minun tuhlata aikaani sen miettimiseen. Teen nyt vain tätä omaa juttuani.

Jos vaivaudut aktiivisesti seuraamaan blogiani (ja teitähän on lyhyessä ajassa tullut jo aika monta, kiitos siitä <3) niin olettaisin sinun olevan edes hieman kiinnostunut tuottamani sisällön lisäksi minusta ihmisenä. Olenko antanut ääneni kuulua tarpeeksi?

edit IMG_9890

Tunnen olevani oikealla tiellä ja koska bloggaamisesta on pelkän harjoittelun lisäksi tullut kivaa, aion jatkossa keskittyä kirjoittamaan astetta persoonallisempaa sisältöä. Vähän olen jo sitä tehnytkin, huomasitteko?

Mutta koska en ikinä virallisesti esitellyt itseäni teille, sisällytän tähän postaukseen nyt turhan sisällön
10 faktaa minusta –postauksen:

1.  Asun Nurmijärvellä yhdessä avomieheni ja kahden koiramme kanssa. Kotimme on 100 m2 paritalon puolikas, jonka ostimme marraskuussa 2015 ja remontoimme lähes kokonaan itse.

2. Täytän tänä vuonna 26 ja työskentelen Marja Kurjella markkinointiassistenttina. Ennen tätä työskentelin karaokeravintolassa lähes 6 vuotta.

3. Tiesin aina haluavani luovalle alalle, en vain tiennyt mitä se oli ennen tutustumistani someen ja graafiseen suunnitteluun. 

4. Lähetin vuosi sitten vahingossa painoon mainoksen, jossa luki kesä kassi näin erikseen kirjoitettuna. Tämän jälkeen kyttäsin Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmää pari päivää siltä varalta, että mokani olisi päätynyt sinne.

5. Blogin lisäksi vapaa-aika kuluu ruuanlaiton ja agilityn parissa. Lisäksi katson aivan liian paljon telkkaria, suosikkejani ovat mm. Masterchef Australia, Rillit huurussa ja Suomen kaunein koti.

28.1.17 2

6. Soitan äidille ihan liian harvoin.

7. Olen taivaanrannanmaalari joka ei osaa yhdyssanoja. Teen kyllä töitä sen eteen, että pääsisin näistä piirteistä eroon. 

8. Yksi tavoitteeni on nähdä Mona Lisa ja pettyä siihen.

9. Sisälläni asuu ei-niin-pieni nörtti, joka saa kiksit siitä, kun osaa heittää mobiilin kommenttiboksin koodin ensimmäisellä yrittämällä blogin ulkoasun HTML-koodin oikeaan kohtaan.

10. Välttelen lukemasta klikkiotsikoita ja "postauksen lopussa paljastan tämän ja tämän" -tyyppisiä tekstejä, sillä usein se paljastus on varsinainen antikliimaksi.

Haluaisin vielä kiittää teitä lukijoitani, sillä en todellakaan kuvitellut, että tavoittaisin näin monta vain muutamassa kuukaudessa. Jos teillä on toiveita tai ideoita, joista haluaisitte lukea, kommentoikaa alle tai laittakaa mailia: essi.raivio@gmail.com. Miten olisi esimerkiksi vieraskynäartikkeli?


Translation:
Thanks to my readers, you are awesome <3


Tunnisteet: ,

St. Black : Tunnetaanko me?

2/05/2017

Tunnetaanko me?

Kun aloitin blogin kirjoittamisen päätin, ettei siitä tule päiväkirjaani. Minua ei kiinnosta, mitä sinä söit tänään lounaaksi tai mitä sait joululahjaksi, joten oletan että sinuakaan ei kiinnosta.

21.1.17 4

Olen pyrkitynyt tuottamaan sisältöä koko ajan ajatellen, mitä lukija tästä hyötyy? Jos tekstini ei ole pystynyt tarjoamaan mitään uutta tai mitään mielenkiintoista, olen jättänyt sen julkaisematta. Toki jotkin postaukseni ovat väistämättä hyödyllisempiä kuin toiset, mutta silti olen yrittänyt vältellä ns. turhaa sisältöä. Itse asiassa, tunnustan usein miettineeni miten sellaisilla "tavallisilla bloggareilla", jotka kertovat vain normi arjestaan, riittää lukijoita. Ei millään pahalla.

Koska aloitin blogin pitämisen ihan siitä syystä, että oppisin paremmaksi sisällöntuottajaksi, pyrin alussa tekemään vain niin oikein kuin osasin. Jos äikänmaikka olisi ollut tekstiini lukiossa tyytyväinen, oli se julkaisukelpoinen. Tästä seurasi se, etten antanut persoonani tulla esille niin paljon kuin olisin voinut. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin helpottunut päivä päivältä ja suhtaudun rennommalla otteella kirjoittamiseen. Huomasin, että jo muutaman kuukauden jälkeen kirjoitusvirheeni vähenivät huomattavasti tai ainakin opin oikolukemaan tekstiäni paremmin. Yksi tavoite siis saavutettu! Taidan silti kirjoittaa liian pitkiä lauseita vielä.

Koen löytäneeni tyylini kirjoittaa ja tekstiä syntyy nyt luontevasti. Tekstini näyttää paperilla siltä, miltä se kuulostaa päässäni. Lisäksi koen aidosti tuottavana hyvää ja kiinnostavaakin sisältöä ja oletan teidänkin ajattelevan niin, sillä olette kerta toisensa jälkeen löytäneet tienne takaisin tänne. Välillä tietenkin epävarmat riittämättömyyden tunteet nousevat pintaan, mutta yritän olla välittämättä niistä. Joku aina minua parempi, rikkaampi, suositumpi ja taitavampi, eikä minun tuhlata aikaani sen miettimiseen. Teen nyt vain tätä omaa juttuani.

Jos vaivaudut aktiivisesti seuraamaan blogiani (ja teitähän on lyhyessä ajassa tullut jo aika monta, kiitos siitä <3) niin olettaisin sinun olevan edes hieman kiinnostunut tuottamani sisällön lisäksi minusta ihmisenä. Olenko antanut ääneni kuulua tarpeeksi?

edit IMG_9890

Tunnen olevani oikealla tiellä ja koska bloggaamisesta on pelkän harjoittelun lisäksi tullut kivaa, aion jatkossa keskittyä kirjoittamaan astetta persoonallisempaa sisältöä. Vähän olen jo sitä tehnytkin, huomasitteko?

Mutta koska en ikinä virallisesti esitellyt itseäni teille, sisällytän tähän postaukseen nyt turhan sisällön
10 faktaa minusta –postauksen:

1.  Asun Nurmijärvellä yhdessä avomieheni ja kahden koiramme kanssa. Kotimme on 100 m2 paritalon puolikas, jonka ostimme marraskuussa 2015 ja remontoimme lähes kokonaan itse.

2. Täytän tänä vuonna 26 ja työskentelen Marja Kurjella markkinointiassistenttina. Ennen tätä työskentelin karaokeravintolassa lähes 6 vuotta.

3. Tiesin aina haluavani luovalle alalle, en vain tiennyt mitä se oli ennen tutustumistani someen ja graafiseen suunnitteluun. 

4. Lähetin vuosi sitten vahingossa painoon mainoksen, jossa luki kesä kassi näin erikseen kirjoitettuna. Tämän jälkeen kyttäsin Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmää pari päivää siltä varalta, että mokani olisi päätynyt sinne.

5. Blogin lisäksi vapaa-aika kuluu ruuanlaiton ja agilityn parissa. Lisäksi katson aivan liian paljon telkkaria, suosikkejani ovat mm. Masterchef Australia, Rillit huurussa ja Suomen kaunein koti.

28.1.17 2

6. Soitan äidille ihan liian harvoin.

7. Olen taivaanrannanmaalari joka ei osaa yhdyssanoja. Teen kyllä töitä sen eteen, että pääsisin näistä piirteistä eroon. 

8. Yksi tavoitteeni on nähdä Mona Lisa ja pettyä siihen.

9. Sisälläni asuu ei-niin-pieni nörtti, joka saa kiksit siitä, kun osaa heittää mobiilin kommenttiboksin koodin ensimmäisellä yrittämällä blogin ulkoasun HTML-koodin oikeaan kohtaan.

10. Välttelen lukemasta klikkiotsikoita ja "postauksen lopussa paljastan tämän ja tämän" -tyyppisiä tekstejä, sillä usein se paljastus on varsinainen antikliimaksi.

Haluaisin vielä kiittää teitä lukijoitani, sillä en todellakaan kuvitellut, että tavoittaisin näin monta vain muutamassa kuukaudessa. Jos teillä on toiveita tai ideoita, joista haluaisitte lukea, kommentoikaa alle tai laittakaa mailia: essi.raivio@gmail.com. Miten olisi esimerkiksi vieraskynäartikkeli?


Translation:
Thanks to my readers, you are awesome <3


Tunnisteet: ,

7 kommenttia:

5. helmikuuta 2017 klo 18.32 , Blogger Emmi kirjoitti...

Kyllä mä ainakin luen tekstejäsi just siks että koen saavani niistä jotain inspiraatiota itsellekin. :) Muakin suoraan sanottuna ärsyttää jotkut blogit/Instagram-tilit joilla päivästä toiseen kuvataan sama huone eri suunnasta vaan ja kerrotaan kuinka kiva päivä ollut. :D Itelle bloggaus on yksi keino ylläpitää kirjoitustaitoa ja myönnetään että vaikka mullakin välillä on vähän "turhia" fiilistelypäivityksiä niin toivon tietysti että suurimmasta osasta kuitenkin jotain hyötyä/inspiraatiota joku itselleenkin saisi.

 
5. helmikuuta 2017 klo 18.38 , Blogger Essi Raivio / St. Black kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Emmi, palautetta on aina niin kiva saada <3 Kyllä mäkin niitä yhden kuvan Insta-tilejä ihmettelen, mutta eihän se loppupeleissä ole multa pois, toivon vaan ettei oma sisältö luisu siihen :)

 
6. helmikuuta 2017 klo 16.03 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Blogisi vaikuttaa kivalta, mutta tutustumisen ja selaamisen kannalta on tosi ikävää, että yhdellä sivulla näkyy vain yksi postaus.. Kovin kauaksi ei jaksa klikkailla eli lopulta luen ehkä kolme postausta ja päätän siirtyä muihin sivustoihin. :) Tämä siis vinkkinä, jos haluat helpottaa käyttökokemusta. Kivaa kevään odotusta!

 
6. helmikuuta 2017 klo 16.33 , Blogger Essi Raivio / St. Black kirjoitti...

Hei, kiitos kommentista ja palautteesta! Mobiilissa kaikki näkyvät yhtenä pötkönä, mutta tietokoneella tosiaan näkyy vain yksi teksti kerrallaan. Taidankin muuttaa sen niin, että näkyy vaikka 3 kerralla ja katsoa, tuleeko siitä kommenttia :) Hyvät kevään jatkot myös sinne!

 
6. helmikuuta 2017 klo 17.28 , Blogger Mustajoen Elli kirjoitti...

Kirjoittelin tänne aiemmin jo pitkän kommentin mutta sehän katosi kuin tuhka tuuleen. Mutta lyhyestä virsi kaunis. Samaa mieltä ei-mitään-sisältöä postauksista ja hienoa kun kerroit itsestäsi. Itse koen vaikeimmaksi kirjoittaa henkilökohtaisia ja tunnistettavia asioita ja yritänkin pysyä melko anonyyminä. Mitään "hyötyä" ei toki minun teksteistä kenellekään ole, mutta omia ajatuksia on kiva kirjoitella (välillä).

 
6. helmikuuta 2017 klo 18.19 , Blogger Essi Raivio / St. Black kirjoitti...

Voi ei, harmi että kommentti katosi! Mulle on kerran käynyt niin omalle kommentille enkä silloin(kaan) keksinyt ongelmaa :( Kiitos, kun vaivauduit vielä tiivistämään uudemman kerran. "Hyöty" on ehkä aika tiukka määritelmä, itse koen hyödyn esimerkiksi inspiraationa, reseptinä, diy-vinkkinä jne. Suurin osa blogien postauksista on mielestäni niitä hyöty-juttuja (paitsi ne mitä söin tänään lounaaksi jutut :D ). Itse yritän noudattaa 95/5 mallia, eli täällä blogissa kerron vain murto-osasta elämääni, parisuhdekriisit yms. jätän suosiolla vain kavereiden korville!

 
22. helmikuuta 2017 klo 15.06 , Blogger Meidän elämää/ Anu kirjoitti...

Minä vasta nyt löysin tänne blogiisi ja hyvältä vaikuttaa, kuvat ovat kauniita ja niitä ei ole liian kanssa vaan juuri sopivasti!

 

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu